Opetussuunnitelma – Unohdettu aarre vai turha paperinippu?
Taru Pätäri
Ostin itselleni uuden auton. Merkki oli sama kuin edellinen. Ajattelin, että kokeilemalla löytyy tarvittavat jo ennalta tutut toiminnot. Sinnikäs ystäväni laittoi minut kuitenkin tutustumaan ominaisuuksiin auton käsikirjan avulla. Näitä hyviä toimintoja en olisi osannut edes odottaa vanhalla ”kantapään kautta” -taktiikallani.
Meillä monilla kasvatuksen ja opetuksen toimijoilla on sama ajatus koskien opetussuunnitelmaa. Kun on kerran katsottu ja opittu, mitä sitä kertailemaan. Hyvät oppaat ja kollegoiden tuki on tärkeää, mutta kuten auton käsikirjaan tutustuminen, opetussuunnitelmaan palaaminen kannattaa.
Opettajien ja luokanopettajaksi valmistuvien OPS-osaaminen vaihtelevaa
Turun Yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan luokanopettajaksi valmistuvilla ja opettajina työskentelevillä oli hyvin vaihtelevaa opetussuunnitelmaosaamista. Tämä linkittyy vahvasti myös siihen, kuinka paljon opettajia on osallistettu opetussuunnitelmatyöhön. Erityisesti paikallisissa suunnitelmissa on erityispiirteitä, mitkä pitäisi saada avattua todella selkeästi niiden toteuttamiseksi.
Opetussuunnitelmatyöhön osallistaminen sitouttaa opettajia ja antaa laaja-alaista ymmärtämistä. Tutkitusti ne opettajat, jotka olivat osallistuneet oman kuntansa tai koulunsa opetussuunnitelmaprosessiin, huomioivat muita opettajia monipuolisemmin ja laajemmin opetussuunnitelman opetusta suunnitellessa. Opetussuunnitelmaosaamisen merkitys korostuu erityisesti opetuksen suunnittelussa, kun opettaja yhdistää opetussuunnitelman vaatimuksia oppilaiden tarpeisiin. (Salminen, J. 2018)
Mikäli opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin ei palata säännöllisesti, nähdään helposti esimerkiksi oppimateriaalikustantajien ohjaavuus tärkeänä. Oppikirjat eivät aina seuraa paikallisia suunnitelmia ja näin ollen vuosiluokkien tavoitteita voi jäädä opettamatta ja saavuttamatta. Oppikirjojen tekijät ja kustantajat ovat ensiarvoisen valveutuneita ja sieltä löytyy vankka osaaminen opetussuunnitelman sisällöistä, mutta paikallisuus on mahdoton huomioida.
Opetuksen suunnittelun tulee lähteä opetussuunnitelmasta ja opettajasta, ei opettajan oppaasta. Tämä kuulostaa nollalauseelta, mutta kuinka iso prosentti oikeasti toteutuu?
OPS ja paikalliset suunnitelmat eivät aina kulje käsi kädessä
Miksi meillä on käytössä valtakunnallinen opetussuunnitelma ja sen rinnalla paikalliset suunnitelmat? Opetussuunnitelma on normi, joka määrittää koulujen ja oppilaitosten toimintaa sekä takaa oikeusturvan niin oppilaille kuin opettajille. Yhdenvertaisuuden vuoksi on todella tärkeää, että tavoitteet ja sisällöt on laadittu yhteisiksi.
Opetussuunnitelman tunteminen auttaa ja ohjaa laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelua ja myös arviointia. Laaja-alaiset sisällöt antavat myös pelivaraa opetuksen sisältöjen tarveperustaiseen painottamiseen. Opetussuunnitelma tulee siis nähdä kuin auton käsikirja – se ohjaa sekä antaa vinkkejä käyttöön.
Tarvitaanko paikallisia opetussuunnitelmia vai voisiko erityispiirteet kuvata lukuvuosisuunnitelmissa? Valtakunnallisesti vuosiluokkaistettu opetussuunnitelma parantaisi yhdenvertaisuutta ja helpottaisi huomattavasti opettajien työn suunnittelua ja paikkakunnilta toiselle siirtyviä oppilaita ja opiskelijoita. Kunnilla voi olla paljonkin erityispiirteitä omissa suunnitelmissaan, mutta tavoitteet, sisällöt ja arviointi tapahtuu aina valtakunnallisen suunnitelman mukaan.
Esimerkkinä runsaasti keskustelua aiheuttava katsomusaineiden yhteiset opetusjärjestelyt. Vaikka aineita opetetaan näissä järjestelyissä suurimmaksi osaksi yhteisesti, tavoitteet ja arviointi tulevat valtakunnallisesta suunnitelmasta oppiainekohtaisesti.
Helppokäyttöisyys lisää ymmärrystä ja saavutettavuutta
Alfons Educationilla on tunnistettu, että OPS:in tavoitteiden ja laaja-alaisen oppimisen työkalujen tulee olla helposti saatavilla, jotta päästään yhä enemmän irti ”eiköhän tämä mene vanhasta muistista” -ajattelutavasta. Kun tavoite on selkeä, silloin myös arviointi on fokusoitunut oikeisiin asioihin. Alfons haluaa tuoda omalla digitaalisella oppimisalustallaan opetussuunnitelman lähelle opettajan päivittäistä työtä ja parantaa sen saavutettavuutta. Samalla toteutuu myös osaamisen jakaminen, mikä antaa vinkkejä tavoitteiden saavuttamiseksi ja tuo arkeen uusia näkökulmia.
Erilaiset rajapinnat tiedon keräämiseksi ja arvioinnin siirtämiseksi on myös koettu arkista työtä ja aikaa säästäviksi. Manuaalisen työn vähentäminen antaa aikaa muuhun. Nämä rajapinnat esimerkiksi siirtävät arvioinnit suoraan oppimisalustalta oppilastietojärjestelmään. Arviointikirjojen ja -vihkojen sijaan myös tietoturva ja arkistointi on parempaa sekä helpommin saatavilla uudelleen tarkasteltavaksi.
Kun opetuksen suunnittelu tapahtuu Alfonsin oppimisalustalla, on arviointeihin helppo palata. Konkreettiset tavoitteet ja opetuksen suunnittelun läpinäkyvyys tuo perusteet arvioinnin toteuttamiselle. Arvosanoihin tulee joskus selvityspyyntöjä ja digitaalisuus tuo perusteet näkyville niin opettajille ja opiskelijoille kuin myös esimerkiksi huoltajille.
OPS työkaluna, ei pakollisena pahana
Elämme maailmassa, jossa digitaalisuus on yhä vahvemmin läsnä arjessamme, vaikka emme aina sitä tiedosta. Se, että luet tätä tekstiä, on erinomainen esimerkki siitä, kuinka digitaalisuus vaikuttaa päivittäiseen elämäämme. On tärkeää nähdä digitaalisuus apuna ja voimavarana. Koulut ja oppilaitokset ovat avainasemassa vastuullisen digitaalisen käytön ohjaamisessa.
Tekoälysovellukset avaavat uusia ja jännittäviä pedagogisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi erilaiset, monikielisiä tekstejä tuottavat tekoälytyökalut mahdollistavat kiehtovia näkökulmia tekstin tuottamiseen ja eri tietolähteiden arvioimiseen. Tekoäly ja digitaaliset alustat ovat tehokkaita työkaluja tiedonhallinnan, tekijänoikeuksien ja lähdekritiikin oppimiseen, ja ne tarjoavat oppijoille välineitä navigoida nykyaikaisessa tiedon tulvassa.
OPS voi olla uskomaton apuväline arjen opetustyössä, ja se avaa ovia monenlaisille oppimiskokemuksille. Kun yhdistämme digitaalisen maailman tarjoamat mahdollisuudet ja opetussuunnitelman, voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa oppiminen on entistäkin rikastuttavampaa ja innostavampaa.
Tekoäly ja digitaalisuus eivät ole vain välineitä. Meidän tehtävämme on omaksua nämä työkalut ja hyödyntää niitä parhaalla mahdollisella tavalla – niin oppijoina kuin opettajina.
Lähteet
Salminen, Jaanet. 24.08.2018. Opetussuunnitelman ohjaustapa ja opettajan opetussuunnitelmaosaaminen: opettajan toimijuuden osa-alueiden tarkastelua. Väitöskirja, Turun yliopisto.
KIRJOITTAJA
Taru Pätäri toimii Alfons Educationin pedagogisena neuvonantajana. Hän on työskennellyt Turun alueella perusopetuksen rehtorina ja omaa pitkän kokemuksen opetuksen suunnitteluun liittyvistä työtehtävistä. Hän on toiminut myös Digione-hankkeen vastaavana rehtorina.