Opetan mitä arvioin, arvioin mitä opetan!
Sebastian Jeker
Tuon ohjeen kuulin eräällä luennolla opiskellessani musiikkikasvatusta Oulussa 2000-luvun alussa. Ohje on punainen lanka, joka edelleen ohjaa työtäni musiikin opettajana peruskoulussa. Vaikka ohje vaikuttaa yksinkertaiselta, on yllättävän haastavaa saada se toteutumaan niin, että se ottaa huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet, sisällöt ja arvioinnin.
Arvioinnin normien ymmärtäminen haastaa, mutta niiden ymmärtäminen myös auttaa varsinaisessa arvioinnissa. Jos opettajalla on kokonaisuus hallussa ja opetus suunniteltu riittävän hyvin myös arvioinnin näkökulmasta ja arviointiin vaikuttavat suoritukset on dokumentoitu kattavasti, opettajan ei keväällä tarvitse tuskailla eettisten pohdintojen parissa, onko hänen arviointinsa oikeudenmukaista ja saako oppilas arvosanan, jonka hän on ansainnut.
Tavoitteet ja niihin liittyvät suoritukset voidaan mielestäni jakaa kahteen ryhmään. On tavoitteita, joihin liittyy suorituksia, jotka oppilas itse dokumentoi. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteisiä kokeita muistuttavat suoritukset. Mielestäni ne ovat helpoimpia korjata ja arvioida. Oppilas tekee kokeen ja opettaja korjaa sen, kun hänellä on siihen sopiva aika.
Sitten on tavoitteita, jotka ovat oppilaan suorituksia, joita opettajan pitäisi havainnoida ja samalla dokumentoida. Nämä haastavat opettajan eri tavalla. Opettajan pitää pystyä tekemään kaikki merkinnät oppitunnin aikana opetuksen lomassa tai välittömästi oppitunnin päätteeksi. Väitän, että opettaja, joka opettaa päivän aikana useita eri ryhmiä ja eri oppiaineita, ei pysty päivän päätteeksi muistamaan miten yksittäinen oppilas mistäkin tehtävästä suoriutui.
Opettajalla tulee olla selkeä kuva siitä mitä seurata ja millä taidolla oppilas minkäkin arvosanan saa sekä kyetä dokumentoimaan taidot nopeasti ja selkeästi. Kuulostaa yksinkertaiselta. Sitä se ei kuitenkaan käytännössä ole. Ensinnäkin käytännön arki koulussa on kiireistä ja muuttujia paljon. Hyvät työkalut ja rutiinit helpottavat tätä työtä.
Toiseksi tavoitteita, joita arvioidaan havainnoimalla, on yleensä oppiaineissa useita ja niistä kaikista tulisi jokaiselle oppilaalle saada useampi kuin yksi dokumentoitu arvosana. Havainnointiin perustuvaa arvioinnin dokumentointia on erityisen paljon taito- ja taideaineissa. Lisäksi opetussuunnitelmassa tavoitteisiin liittyvät eri arvosanojen kuvaukset voivat olla hyvinkin samankaltaisia. Tämä puolestaan tekee selkeiden arviointiasteikkojen luomisesta haastavaa.
Systemaattinen oppitunnin aikana tai lopussa tehtävä arviointi ja sen dokumentointi on siis opettajalle työlästä. Olisi paljon mukavampaa keskittyä seuraamaan oppilaan oppimista ja antaa pelkästään välitöntä suullista kannustavaa palautetta. Helpompaa olisi keväällä, kokonaisarvioinnin yhteydessä muistella mielikuvaa, mikä oppilaan työskentelystä on jäänyt ja tässä vaiheessa arvioida, miten oppilas on saavuttanut kunkin tavoitteen. Käytännössä ihmisen muisti tahtoo olla valikoiva.
Olen välillä haastanut itseäni kokeilemalla antaa arvosanoja muistikuvan perusteella ja vertaamalla tämän jälkeen arvosanoja tekemiini merkintöihin. Osa muistikuvan perusteella tehdystä arvioinnista on saattanut osoittautua oikeaksi. Aina on kuitenkin oppilaita, joiden kohdalla olen muistellut jostain syystä taidot heikommiksi tai paremmiksi suhteessa lukuvuoden aikana tehtyihin merkintöihin. Voi tietenkin olla opettajia, joilla on niin hyvä tuntuma, että merkinnät ja muistikuvat osuvat yhteen jokaisen oppilaan kohdalla. Tällainen muisteluun pohjautuvat tapa ei kuitenkaan ole opetussuunnitelman mukaista arviointia. Kokonaisarvioinnin tulee perustua dokumentoituun tietoon, ei muistikuviin.
Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma on ollut virallisesti käytössä jo vuodesta 2016. Käytännössä oman opetuksen muuttaminen vastaamaan opetussuunnitelman tavoitteita on osoittautunut monelle opettajalle haastavaksi. Vuosien aikana hyväksi havaituista oppilaita motivoivista projekteista ja sisällöistä halutaan pitää kiinni. Uusi ajatusmalli ja pitkä lista tavoitteista koetaan epärealistisiksi arkitodellisuuden kannalta. Tavoitteisiin liittyvät arvioinnin kriteerit ovat myös käytännössä liian iso haaste. Ne pitäisi kyetä tulkitsemaan ja muuttamaan niin, että oppilaatkin ymmärtävät millä taidolla minkäkin arvosanan saa.
Ymmärrän luokanopettajien tuskaa. Heillä on useita oppiaineita, joissa kaikissa on useita tavoitteita ja ne kaikki pitäisi kyetä arvioimaan oppilaskohtaisesti. Aineenopettajana koen, että vaatimus opettaa ja arvioida opetussuunnitelman mukaisesti on realistinen. Erityisesti päättöarvioinnilla on nuoren tulevaisuuden kannalta iso merkitys. Päättöarvosanan tulee olla annettu kuten opetussuunnitelma sen määrittelee.
Painin oman opetuksen muuttamisen parissa vuosia itsekin. Edelleenkin joudun pohtimaan kriittisesti sitä, mikä on oikeasti tärkeää ja mitä omassa opetuksessa pitäisi muuttaa. Usean vuoden ajan peilasin omia sisältöjäni opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin. Jossain vaiheessa osasin opetussuunnitelmaan kirjoitetut omaan oppiaineeseeni liittyvät tavoitteet ulkoa. Kun tavoitteet olivat mielessäni, kykenin katsomaan oppilaiden kanssa tekemiäni tehtäviä ja projekteja opetussuunnitelman tavoitteiden näkökulmasta. Tämä oivallus auttoi minua löytämään tavan pitää osa vanhoista ideoista edelleen mukana opetuksessani.
Tällä hetkellä pyrin opetuksessani tekemään kahdesta neljään viikkoa kestäviä oppimiskokonaisuuksia, joiden aikana havainnoin ja arvioin kahdesta kolmeen eri tavoitetta. Vaikka osa oppiaineen muista tavoitteista olisikin läsnä koko ajan, minusta on parempi keskittyä yhdellä kertaa vain muutamaan ja arvioida pelkästään niitä. Musiikki on kokonaisvaltainen oppiaine ja usein muitakin tavoitteita ja sisältöjä opitaan siinä samalla. Jakson aikana en kuitenkaan kiinnitä niiden arviointiin liikaa huomiota. Minusta tämä on se tapa, jolla opettajana pystyn pitämään kokonaisuuden hallinnassa, enkä kuormitu liikaa jatkuvasta arviointipaineesta ja suoritusten havainnoimisesta.
Opettajan, joka ei vielä ole tarttunut haasteeseen, kannattaa lähteä liikkeelle oman oppiaineen tavoitteiden ulkoa opettelusta. Hänen kannattaa tarkastella nykyisiä sisältöjä näiden tavoitteiden näkökulmasta. Aika moni käytössä ollut mukava projekti istahtaa uuteen opsiin, kun osaa linkittää sopivan määrän tavoitteita kuhunkin projektiin/oppimiskokonaisuuteen. Aluksi aikaa vie myös se, kun opettaja kirjoittaa auki arviointiasteikkoja, jotka ovat myös oppilaalle helposti ymmärrettäviä ja hänen oppimistaan ohjaavia. Olen kokenut, että tähänkin kirjoittamiseen tulee rutiini ja prosessi nopeutuu jossain vaiheessa.
Oleellinen asia, jolla oman opetuksen käytännössä saa vastaamaan opetussuunnitelman vaatimuksia, on kaiken tiedon kirjaaminen sähköisesti. Tietoa ja varsinkin kirjattavia ja lukuvuoden lopuksi yhteen vedettäviä arvosanoja kertyy lukuvuoden aikana todella paljon. Laskentataulukko-ohjelmiin perehtynyt pystyy jossain määrin muokkaamaan ohjelmia tarpeitaan vastaavaksi. Tämä vaatii kuitenkin ohjelmiin perehtymistä ja on aikaa vievää. Käyttöliittymältään tällaiset ohjelmat eivät myöskään ole kovin käteviä opettajan kiireisessä arjessa.
Digione kehitystyön yhteydessä tutustuin Alfonsiin ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä viemään ideoitani osaksi heidän sähköistä oppimisympäristöään. Tämän yhteistyön tuloksena on kehitetty muun muassa työkalu havaintoihin perustuvaan arvioinnin dokumentointiin. Yhteistyö Alfonsin kanssa on ollut antoisaa. Koen, että ajatuksiani on kuunneltu ja että työkalut aidosti helpottavat opettajan arkea.
Olen päässyt pisteeseen, jossa opetukseni on samaan aikaan analyyttistä, mutta myös läsnäolevaa ja oppilaslähtöistä. Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut omien rutiinien haastamista ja rohkeutta luopua vanhoista tavoista. Prosessi on ollut työläs. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä, kun on varma, että oma opetus on tavoitteiden ja sisältöjen mukaista ja arviointi oikeudenmukaista.
KIRJOITTAJA
Sebastian Jeker työskentelee Kellon yhtenäiskoulun musiikinopettajana. Hän ollut kehittämässä Digione-ekosysteemin opetuspalvelua sekä toimii Alfonsin pedagogisena neuvonantajana. Sebastian on Oulun seudun musiikinopettajat ry:n hallituksen jäsen ja koordinoinut Oulun sivistys- ja kulttuuripalvelujen järjestämiä koulutuksia Oulun seudun musiikin opettajille sekä toiminut myös itse kouluttajana. Hän on myös ollut kirjoittamassa musiikin osalta Oulun kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelmaa.
Seuraa meitä: